Tänne tulleet kommentit on saaneet mut tuntemaan vähemmän yksinäiseksi. Joten ensimmäistä kertaa sanon sen, minkä niin moni muu blogin pitäjä ennen minua: Kommentit ovat tervetulleita!

Tänään keksin, miten saan lumikasaa tasoitettua arvon postinkantajan tieltä: ajelen autolla edestakaisin! Kyllä nainen on viisas! Autolla kun se postihenkilö nimenomaan haluaa siihen laatikon viereen tulla. Koitin minä jo ihan jaloilla enimpiä tasoitella, mutta ei se varmaan riitä.

Sain Roopen syömään vähän, kun se sai tehdä töitä ruokansa eteen. Siis istu, maahan, sivu, seuraa. Siinä se meidän tokorepertuaari on. Minä kyllästyin ennen koiria.... Sitten päätin uskaltaa lähteä rekiretkelle. Siinähän koirat tosiaaan saavat tehdä töitä! Alku meni ihan plörinäksi. Roope oli äkäinen ja hyökkäsi koko ajan Peppi-polon kimppuun. Meni melkein neljäsataa metriä ennen kun se rauhoittui. Sitten loppumatka meni kyllä aika hyvin. Menin tietä pitkin niin kauas, että jouduttiin umpihankeen. Siinä vaiheessa koirat kääntyivät hyvin mielellään takaisin. Jonkin aikaa kesti tosin saada Roope vetämään uudelleen. Se laiskotteli ja olisi vain seisoskellut. Paras hetki oli se, kun naapureiden tienristeystä lähestyttäessä Roope kiihdytti laukkaan ja meni ohi! Ei kiukuttelua ei seisoskelua! Loppuhuipennuksena tukkirekka meni ohi vasta sitten, kun olin jo pihassa ja Peppi sisällä. Täydellinen ajoitus! Roope tosin ei oo vielä syönyt enempää.... No, keitin sille riisiä, joka oli kanan kanssa kerran sen mielestä aivan jumalaista ruokaa. Jospa se haluaakin hiilareita eikä rasvaa ja proteiineja? Toivottavasti se kelpaisi taas. Tällä hetkellä lihotusprojektissa lihoavat Peppi ja harakat...