Viime aikoina olen huomannut murehtivani lähes koko ajan jotain. Ei mikään ihme, että nukun huonosti tai en pääse tunteisiini käsiksi. Ei ne ole edes isoja asioita, joita murehdin. Tekemättömiä asioita, mahdollisia tulevia laskuja, menisinkö suihkuun, milloin laitan ruokaa. Päivittäisiä asioita käännän mielessäni. Millähän siitä pääsisi eroon? Ainakin tekemällä jotain ja keskittymällä tähän hetkeen. Nettisurffailu on kai se jonkin tekeminen, millä yritän olla hautomatta asioita. Sitten jääkin kaikki tekemättä. Sitä taas ehtii murehtia nukkumaanmennessä... Ärsyttävä kierre. Yritän parantaa tapani pikkuhiljaa.

Viime kesän juoksentelusta on selvästi hyötyä edelleen. Tänään olen tehnyt lumitöitä reilun tunnin verran eikä tunnu missään! Olo on muutenkin selvästi kevyempi, kiitos lääkkeettömyyden. Viime talvena olin aivan puolikuollut jo puolessa tunnissa. Keskeytin vähäksi aikaa lumityöt tullakseni syömään etten vaan läkähdy kesken. Kohta menen jatkamaan. Saan sitten edes jotain tehtyä tänään.

Olkaa vähän pistelee ja jomottaa edelleen, mutta parempaan päin ollaan menossa. Olen ehkä vähän enemmän käyttänyt kättäni ja kuntosalillakin lisännyt yhden liikkeen ja painoja. Kai se regoi suurempaan rasitukseen, vaikka kestääkin sen paremmin. Olen muuten jonkinlainen lääkkeen väärinkäyttäjä... Mulle jäi Panacod- kipulääkettä aika lailla, joten aloin käyttää sitä nukahtamiseen! Kipuun se ei juuri vaikuta, mutta väsyttää huikeasti. Eipähän jää vanhenemaan nurkkiin.

Ensi viikon keskiviikkona pitäisi mennä paksusuolen tähystykseen, yöks. Sain eilen tiedon. Tuskin sieltä mitään löytyy, mutta onpahan poissuljettu kaikenlaista sitten. Vatsakipuja ja ripulia on joka tapauksessa koko ajan ollut. Tätä toimenpidettä tulen  ihan taatusti jännittämään ja murehtimaan kunnes se on ohi!