Ei minua yrityksen puutteesta voi moittia. Rupesin sitten kulottamaan vaikken ole koskaan ennen sellaista tehnyt. Lyhyesti sanottuna kulotus levisi reippaasti naapurin puolelle ja kuusiaita kärventyi. Meinasi minun grillikatoskin kärventyä, mutta siinä sain tulen pysähtymään. Ei minua haittaa se, jos joudun korvaamaan kuusia naapurille. Kyllä minä vastuuni kannan. On vain niin tyhjä olo. Haluaisin ottaa oppia pettymyksen tunteesta mutta kun en tunne mitään. Vähän harmittaa ehkä. Vai olenko minä vain niin fiksu, etten kertakaikkiaan ole pettynyt itseeni enkä tunne epäonnistuneeni? Kuulostaa epäuskottavalta. Todennäköisemmin tunteeni ovat vain niin lukossa, että ne on syvälle haudattuina. Kai ne tulevat sitten kummittelemaan tulevaisuudessa. Toisaalta pihasta tulee parissa viikossa hieno ja kuuset ei välttämättä kuolleet...

Sisimmässäni oleva optimisti on sitä mieltä, että lopputulos on ihan hyvä. Ihmiset sai lisäksi juoruilun aihetta pitkäksi aikaa. Huonomminkin olisi voinut käydä. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihenkin, miten suhtauduin tilanteeseen. Väsymys ei saanut minua romahtamaan, koska siitä ei olisi ollut kellekään hyötyä. Minun piti auttaa vahinkojen torjunnassa. Sen teinkin. Haluaisin vain esiin ne pettymyksen ja tyhmyyden tunteet, jotta voisin päästä niistä yli.