Tänään heräsin oikein herätyskellon avulla ajoissa. Roopen juoksuttamista ei passaa jättää päivän lämpimimpään aikaan, kun poloisella on kuuma jo kävellessäkin. Pudottaisi karvansa jo... Peppiä otti todella päähän, kun se näki mun kädessä valjaat ja sitten jätinkin sen kotiin. Itse asiassa se livahti mun kanssa ovesta ulos enkä millään meinannut saada sitä takaisin sisälle. Melkoinen haukku seurasi mua ja Roopea... Olisi se halunnut niin kovasti mukaan! Pepin vuoro on illalla.

Kura vain lensi, kun Roope juoksi ja juoksi. Koiratarhan jälkeen sillä oli kova jano ja annoin sen vilvoitella ojassa. Sopivasti tuli kahdesta suunnasta autoja ja kun ne olivat pääseet ohi, niin matka jatkui. Kovin kauas Roope ei jaksanut mennä. Sen verran kuuma sille tuli. Paluumatkalla se kuitenkin innostui taas koiratarhan kohdalla juoksemaan tosi lujaa. Kun koira menee ravia 21 km/h -vauhdilla, niin siinä on voimaa mukana! Lyhyen laukkapätkän jälkeen loppumatka meni rauhallisesti.

Kotona huomasin joutuneeni jännittämään todella, koska mun jalat aivan tärisivät! Oli se vain mukavaa siitäkin huolimatta, että housut jouduin heti laittamaan pesukoneeseen. Oltiin Roopen kanssa molemmat kuralla kuorrutettuja. Piti pestä naamakin. Roope on näköjään tottunut talven aikana saamaan makkaraa palkinnoksi vetolenkistä. Pihalla se katsoi minua hyvin odottavasti. Onneksi jääkaapissa oli makkaraa. Kyllä se sen oli ansainnut. :D

On se vain niin, että koirien kanssa touhutessa pääsee väsymys ja masennus unohtumaan.