Kävin eilen keskustelemassa opettajan kanssa liiketoimintasuunnitelmastani. Hän kehui sitä perusteelliseksi, analyyttiseksi ja parhaimmaksi näkemäkseen! Olipa hämmentävää oikeasti! Minä ajattelin tehneeni sen ihan "vasemmalla kädellä". En mielestäni ole kovinkaan paljon sille suonut ajatustyötä... Ehkä se kuitenkin oli ainakin perusteellinen, koska en kuolemaksenikaan ole enää keksinyt mitään lisättävää. Sitten pitäisi vähän katsoa näyttöesitystä. En todellakaan tiedä, miten se nyt niin paljon tulee poikkeamaan ekasta näytöstä. Olkoon sellainen kuin on.

Toinen hämmentävä kokemus sattui eilen kun söin välipalaa. Huitaisin kädellä mehulasia, kun yritin ottaa sitä käteen. Lasihan kaatui pöydälle ja sotkin papereita oikein kunnolla. Tuli ihan hirvittävän kömpelö olo. Ihan kuin olisin ollut 3-vuotias sotkemassa ruuan kanssa! Ei tässä pääse ainakaan ylpistymään!