Molemmat koirat on saanut mukiloitua mua tällä viikolla. Ensin oltiin molempien kanssa kikcbikelenkillä menossa aika lujaa vauhtia tietä pitkin, kun Peppi päätti yhtäkkiä vaihtaa suuntaa. Jotain hajua olisi tietysti pitänyt kesken kaiken päästä tarkistamaan. Se tapahtui niin nopeasti, että olin maassa ennen kuin ehdin kieltää Peppiä. No, lonkka on vieläkin arka, sen pahempaa ei käynyt.

Eilen otin koirat tarhasta, jossa ne oli olleet koko päivän. Roope purki hermostumistaan Peppiin ja minä kielsin sitä. Siitä hyvästä Roope alkoi kiukutella minulle ja pomppasi mua päin. Leukaan koski tosi paljon. Sisällä huomasin, että se oli veressä. Roopen hammas oli osunut! Laastari äkkiä päälle ja suoraan karaokeen ensimmäistä kertaa. Olipa hieno tunne....

Kurssilla oli tietysti valtavan hyviä laulajia. Oma vuoro jännitti aivan kauheasti! Lauloin ensin Kaija Kärkisen ja Ile Kallion Sateen. Se on suht helppo laulu, vaikken ole kuullutkaan sitä aikoihin. Ääneni oli varmaan melko tasainen, mutta käsi kyllä vapisi. Toinen lauluni oli Juha Tapion Ohikiitävää. Siinä pääsin jo sitten päästämään ääneni oikeuksiinsa. Opettaja totesi, että koirat on lenkittäneet mua riittävästi, kun ääni ei loppunut kesken. (Mulla oli sellainen tekstipaita, missä lukee: älä koirista välitä, varo omistajaa). Kolmen tunnin aikana ei enempää ehditty laulaa, osallistujia oli aika paljon. Enimmäkseen ihmiset lauloivat vanhoja valsseja ja tangoja. Suoraan sanoen tylsiä lauluja. Yksi nainen lauloi sentään Anna Eriksonia. Paikalla olleet ihmiset olivatkin varttuneempia. Aina mä olen vanhojen ihmisten keskellä! Mulle tuli aika vanha olo muutenkin, kun istuttiin pienissä pulpeteissa. Ei niihin enää mahdu.