Ostin uudet lakanat. Vanhat on kaikki enemmän tai vähemmän jostain rikki. Teki mieli laittaa heti sänkyyn, mutta maltoin pestä ja silittääkin ne! Jospa vielä kävisin suihkussa ja juuri ennen nukkumaanmenoa vasta vaihdan ne sänkyyn. Muuten koirat ehtii sotkea ne. Roopella on oikein hävytön tapa kiskoa päiväpeitto pois päältä! Ihan minun kiusaksi.

Sain pyydettyä itselleni keliakiatutkimukset lopultakin. Ensin verikokeet. Pitää siis syödä ennen niitä keksejä ja pullaa, jotta ei tule virhenegatiivista tulosta. En millään haluaisi, mutta täytyy uhrautua...Kesän aikana olen vältellyt viljoja ja vatsakipuja ei juuri ole ollut. Ehdin jo unohtaa koko jutun ja ostin päivänä eräänä keksejä. Heti tuli saman päivän aikana valtavat kivut. Pakko se keliakia on siis tutkia. Terveyskeskuksen natsit, joita myös hoitajiksi sanotaan, eivät tietenkään päästä mua oikeisiin tutkimuksiin, jos verikokeissa ei näy mitään. Paitsi vain, että harvoin niissä näkyy. Tiedän pari ihmistä, joilla on vasta koepalasta todettu keliakia.

Fysioterapiassa olen ihan huomaamattani päässyt leikkimään tervettä ihmistä. En ole tuntenut tarvetta tuoda esiin masennustani. En myöskään tunne esittäväni muuta kuin ole tai peitteleväni asiaa. Ei vain ole tullut esiin. Ennen olisin varmasti uupunut ja kokenut ylläpitäväni jotain naamaria. Nyt olen vain tyytyväinen. Tunnen oloni paremmaksi, kun saan vain olla. Ilman sairauden tai terveyden leimaa.

Töihinmenoa suunnittelen kovasti, mutta siirrän jatkuvasti asiaa eteenpäin. Käsi kestäisi jo vaikka mitä, mutta minua pelottaa. Kai se on ensi viikolla viimeistään toimittava eikä vain ajatella. Kuun lopussa voin ihan hyvin ainakin aloittaa. Renkaat kun vain vaihtaisin hyvissä ajoin. Lisää tekosyitä jahkailulle.