Mun on kauhean vaikea tehdä mitään hitaasti ja rauhallisesti. Käsityöt jää kesken sen vuoksi. Aika moni muukin asia jää kesken. Eilen lähdin rauhalliselle juoksulenkille ja seurasin juoksuohjelmaa. Juoksin 10 minuuttia, kävelin 10 minuuttia, juoksin taas 10 minuuttia ja kävelin loppumatkan kotiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun maltoin tehdä niin! Yleensä pakotan itseni juoksemaan 30 minuuttia ja loppumatkan syke lähtee nousemaan vaikka kuinka hiljennän vauhtia. Sitten minulle tulee sellainen olo, että kuntoni on huono ja lannistun. No, kuntoni tietenkään ei ole kovin hyvä! Eikä se nouse mihinkään, jos en malta ottaa rauhallisesti. Nyt aion yrittää seurata tätä juoksuohjelmaa seuraavat 3 kuukautta. Sitten minun pitäisi pystyä juoksemaan 10 km! No, saa nähdä jaksanko oikeasti, mutta ainakin kävelyosuudet aion malttaa mennä. Koirien kanssa kävely on aivan liian hidasta peruskunnon kohottamiseen. Valitettavasti.

Hassua sinänsä, että maanantaina kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiihtolenkillä ja nyt jo juoksulenkillä. Toisen lajin aloitus vähän venähti ja toinen taas on hyvinkin ajoissa. No, kunhan liikun. Senhän pitäisi tehdä mielialallekin hyvää. Eilen oli kyllä ihan hyvä mieli juoksun jälkeen. Ei niinkään tosin liikunnasta vaan ohjelmassa pysymisestä. Jospa samalla saisin kärsivällisyyttäkin lisättyä. Sitä todella tarvitaan!