En tiedä, enkä jaksa ottaa selvää, mitä terapeuttini meinaa. Pyysin uutta aikaa ja sain. Sitten terapeutti joutui perumaan ajan ja ehdotti uutta aikaa, joka ei mulle käynyt. Uutta aikaa ei ole ehdottanut. Viikon olen odotellut jo. Kyllästyttää tämmöinen pompottelu. Ei se eukko tajua yhtään miten jaksamisen rajoilla olen. Kaikki vain kehuvat, että olen niin älykäs ja osaan tehdä hyvää ajatustyötä. Ei se silti mua auta jaksamaan! Kukaan ei tajua miten huonossa kunnossa olen! Miten voisinkaan olla minkäänlaisessa kunnossa, kun tätä sairastelua on kestänyt näin kauan? Miten minä voisin olla muuta kuin maassa, kun mikään hoito ei ole auttanut minua? Mielenterveyspotilaat voi jättää heitteille.

En tunne mitään halua edes parantua. Eihän kukaan auta, vaikka olen hullun lailla apua etsinyt ja pyytänyt. Turhaan. Olen yksin. Se on kohtaloni, vaikka terapeutti on jotain päinvastaista väittänyt. Eipä tuo näytä olevan sen kummempi itsekään kuin kaikki muutkaan ihmiset.