Terapeutti on ollut kovasti kiinnostunut tästä blogistani. Kahdesti olen hänelle tämän osoitteen antanut, mutta ei hän ole täällä käynytkään. Miksi se minua haittaa? Ilmeisesti olen sittenkin onnistunut tunteiden siirrossa eli tranferensissa. Olen siis siirtänyt vanhempiini kohdistamat odotukset, jotka ovat jääneet toteutumatta, terapeuttiini. Näin terapiassa kuuluu käydä. Kun luin siitä, olin varma, ettei niin tule käymään, kun olin tietoinen asiasta. Tietoisuus ei näköjään ollut haitaksi. Ei siis niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Eilen tein lähes kaksi tuntia puutarhatöitä. Nyt on sellainen olo, että kunpa ei tartttisi enää koko kesänä tehdä mitään pihan eteen... Turha toivo. Seuraavaksi alkaa loputon ruohonleikkuu. Ensi viikolla varmasti täytyy jo aloittaa. Sitä ennen täytyy vaihtaa öljyt leikkuriin ja hankkia lisää bensaa. Tämän viikonlopun aikana olisi fiksua istuttaa noita sipuleita, joita on tullut hankittua. Miksi minun on oltava niin tyhmä ja optimistinen, että ostan kaikenlaisia kivan näköisiä kukkasipuleita? Eihän ne kuki ellei niiden eteen tee vähän töitä! Viime vuonna istuttamani liljat ei kukkineet ollenkaan. Hukkaan heitettyä rahaa.