Uusi puhelinliittymä tuli jo eilen postissa. Sain numeron annettua serkulleni. Siinäpä se. Kellään muulla ei ole nyt mun numeroa.

Tänään lähdin koirien kanssa kikcbikelenkille ja heti pihasta tielle päästyämme koirat lähti naapurin auton perään. Auton perässä koirat säntäsivät pihaan päin ja minä tietä pitkin. Matka katkeaa aika nopeasti, jos yrittää mennä eri suuntiin!!! Iskin olkani maahan ja kypäräkin vähän kolahti maahan. Sentään oli kypärä, ettei päähän käynyt. Olka oli niiiiiiiiiin valtavan kipeä, ettei auttanut muu kuin suunnata takaisin kotiin. Koirat olivat aikas noloina. Eivät vetäneet tai riehuneet yhtään enää. Hädin tuskin sain koirilta valjaat pois. Niin kipeä olkani oli, että olin lähes kädeton. Aluksi en kyennyt muuta kuin menemään sänkyyn. Vähän ajan kuluttua lähdin itkien hakemaan kipulääkettä. Nyt kipulääke vaikuttaa jo jonkin verran, mutta kaikki liike tekee kipeää. En todellakaan tiedä, miten pärjään koirien kanssa nyt. En tiedä edes, miten saan vaatteita vaihdettua! Ehkä en vaihda puseroa muutamaan päivään. Syvällä pulassa ollaan.

Johan tässä on tullutkin touhuttua yllinkyllin. Eilen kun en saanut muuta aikaan kuin imuroimisen, niin tunsin päivän menneen hukkaan. Kai mä oon piiskannut itseäni liikaa. Ylisuoritan jollain tapaa jopa kuntoutukseni! Niin. Eilen olin vain suurimman osan päivästä ja lusmuilin. Katsoin jopa illalla videota sen sijaan, että olisin tehnyt käsitöitä tai lukenut kirjallisuusterapiasta! Tänä aamuna heräsin juuri ennen kellon soittoa enkä tuntenut tarvetta jäädä sänkyyn köllöttelemään. Ehkä lusmuilu ja rento oleilu olikin tarpeen? Joka tapauksessa tämä loukkaantuminen tuskin saa mua piristymään. Sen verran tuskallista on jopa tämä kirjoittaminen. Nyt vasta minä joudunkin pinnistelemään, taistelemaan ja pakottamaan itseäni jotta saisin edes syötävää.