Eilinen aikaisin nouseminen johti siihen, että iltapäivällä oli pakko mennä päiväunille. Melkein voisin sanoa, että sammuin. Kahden tunnin ajan nukuin koirien kanssa. Turhan pitkät päikkärit ja sitten ei meinannut uni tulla illalla. Aamulla heräsin silti ihan kohtuullisessa ajassa mutta olo oli aivan nuutunut.

Eilen illalla pakkasta oli lähes 30, mutta aamulla enää 15. Käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja menin koirien kanssa pitkälle aamulenkille. Oliskohan matkaa 6-7 km ollut, en ole varma. Melkoinen urakka, koska aluksi mulla oli suorastaan paha olo. Jouduin vakuuttelemaan itselleni, että jaksan kunhan rauhassa etenen. Paha olo katosi sentään matkalla. Lopussa olin niin väsynyt, että teki mieli käydä hankeen nukkumaan. Sitä oloa en ole kokenutkaan pitkään aikaan! Mähän olen välillä ollut jo lähes pirteä... Paitsi että en ihan, kun en edes muista miltä se tuntuu.

Joskus kesällä päästin esille ajatuksen, että ensi kesänä alkaisin töihin... No, nyt se tuntuu taas aivan utopistiselta! Ei puolessa vuodessa tapahdu mitään. Sen olen jo niin monta kertaa havainnut. Kaipaan kovasti jotain muutosta tähän oloon... Jokainen päivä on niin työläs ja raskas vaikkei sitä ehkä päällepäin näykään.