Uskonto ei mua inspiroi millään lailla, joten haen huomaamattani merkkejä jostain suuremmasta muualta. Luulisin, että me ihmiset ollaan kuitenkin niin pihalla maailmasta oman "älykkyyden" kanssa, että me ei kerta kaikkiaan pärjätä muuten. Eläinten osa on armollisempi. Ne hyväksyvät kaiken vastaantulevan sellaisenaan. Ihmiset taas ihmettelevät ja pohtivat. Se on rankkaa! 

Yksi mun tämänhetkisistä uskomuksista on tuo Miinan syntyminen ihan minua varten. Jostain syystä juuri se kaikista minun kissoista on elänyt näin pitkään. Sitten on tämä minun masennus ja sen mukanaan tuomat kilot. Kun olen päässyt niistä kiloista, niin olen "lähtökunnossa". Se tarkoittaa siis oireetonta. Masennus, kun on ollut matkassani lapsuudesta asti, niin terve en ollut, kun oireilu alkoi. Mutta pärjäsin kuitenkin hyvin työelämässä ja olin tyytyväinen elämääni. Se on paljon se. Samoihin aikoihin kun "sairastuin", istutin sitrushedelmän siemenistä kasvin. Viime kesästä asti se on alkanut voimaan huonosti. Siihen asti se oli tuuhea ja nätti. Kesällä se sai kehrääjäpunkkeja eikä se ole täysin toipunut siitä. Lehdet varisevat edelleen. Sitten kun se on kuollut, niin olen oireeton! Näin olen päättänyt.