Ihan turha yrittää olla puhumatta helteestä. Tämä on niin äärimmäistä, ettei sitä voi ohittaa! Tähän asti olen ollut vain huolissani koirista ja itse en ole nauttinut enkä kärsinyt kuumasta. Siinä sivussa olen jotenkin tottunut ja niin ovat koiratkin. Hyttyset hävisivät eilen. Tilalle tuli pari äkäistä paarmaa. Vaikea sanoa, kumpi on pahempi. Olin jo oikeastaan tottunut hyttysiinkin!

Niin: kaikkeen tottuu! Jopa pahoihin ihmisiin ja huonoihin olosuhteisiin. Paitsi, että itseäni lannistaviin ihmisiin en sittenkään suostunut tottumaan. Masennus pakotti minut metsästämään itseäni ja olemaan parempi itselleni. Monet ihmiset kestävät alkoholisoituneita tai muuten ongelmallisia ihmisiä ympärillään tottumuksen voimasta. Vääränlainen voima kai auttaa kestämään sen. Ehkä he tuntevat itsensä tarpeellisiksi, kun saavat auttaa ja huolehtia vaikeuksissa olevasta ihmisestä. Heillä on voimaa sietää tilannetta, mutta ei rohkeutta oman itsensä auttamiseen.  

Tänään on ollut luentoa ja keskustelua yrittäjäominaisuuksista. Minulle se herätti levottoman olon. Tiedän, että masennus heikentää kaikkia niitä ominaisuuksia, joita yrittäjä tarvitsee. En minä vielä luota tulevaisuuteen niin, että voisin uskoa tämän kurjan olon oikeasti katoavan. Tuntuu taas ihan ajanhaaskaukselta koko kurssi. Toisaalta tämä on melkein puolivälissä ja joka aamu olen noussut sängystä. Siinähän minun tärkein tavoitteeni tällä hetkellä onkin. Yrittäjyys on jo isompi asia ja kovin kaukainen tälle suoritustasolle.