Tänäänhän saa olla väsynyt ihan luvan kanssa, eikös vain?  Niin minä lapsesta asti olen ajatellut. Minä sain edes yhtenä päivänä vuodessa olla ylpeä siitä, että aamulla olin viimeisenä sängystä nousemassa. Yritys hyvä, kyllä minua joka ikinen päivä moitti äiti laiskuudesta. Ihan sama enää!

Koulu on mennyt ihan huutokuoroksi. Sijainen ei viitsi luennoida. Hän vain vilauttelee netistä sivuja ja kehottaa laittamaan muistiin sivut, joilla voi käydä myöhemmin. Kannatan vanhanaikaisia luentoja. Huutokuoro on uuden venäläisen opiskelijan ansiota. Hän kysyy jatkuvasti jotain, eikä kysymykset välttämättä liity mitenkään aiheeseen. Sijainen tekee parhaansa vastatakseen kysymyksiin. Muut jäävät siis käytännössä sen ajaksi ilman mitään opetusta. Niihin kysymyksiin menee suurin osa päivästä. Kohta onkin kahvitauon paikka... Nukutaan sitten. On niin lähellä, että räjähdän turhautumisesta! Mitä ihmettä varten minä vajailla yöunilla täällä tuhlaan aikaani?