Ehkä mä oon väsynyt, mutta ainakaan en yritä hallita elämääni laihduttamalla. Sääliksi käy anorektikoita. Todella.

Viime yönä pääsin vähän paremmin uneen, kun keskityin ajattelemaan mustikoita ja kuuntelin Faith Hillin kappaletta "Breathe". Se on ollut mulle varmaan 10  vuotta oikea taikakappale, joka tuo rauhan sydämeen. Monesti kun olen oikein masentunut, niin en pysty edes kuuntelemaan sitä, koska en kykene eläytymään kappaleeseen ja pääsemään siihen rauhaan. Kuuntelin ja lauloin mukana kahdesti eilen illalla. Varmaan olin kyllä niin uupunut, että sekin sai minut uneen.

Saimme myös eilen tiedon siitä, että huomenna ei ole koulua meille huhtikuussa aloittaneille ja tänään oli vain aamupäivä. Nukuin sen voimalla, että on vain yksi aamuherätys! Torstain jätän väliin ja perjantaina mennään koirien kanssa näyttelyyn. Saan siis käytännöllisesti katsoen levätä loppuviikon. Voi kai mustikoiden poimimista sanoa lepäämiseksi? Eilenkin illalla kävin sateessa tunnin poimimassa.... Jonkinlainen hulluus iskee, kun löytyy hyvä paikka.