Vahingonilo on paras ilo enkä aio edes hävetä.

Mun "kaveri" soitti eilen pitkästä aikaa. Jälleen kerran tuntemattomasta numerosta jotta minä en voisi häneen ottaa yhteyttä. Päivän hyvä työ taas tehtynä. No, hän oli ottanut koiranpennun. Sekarotuisen. Ei maksanut kuin 50 euroa. Oli niin likainen, että ensimmäiseksi piti pestä! Hänen oli tarkoitus ottaa malamuutti. Siitä haaveiltiin aikoinaan yhdessä ja hän oli pennunkin varannut kahdesta paikasta. Pentua ei hälle riittänyt kuitenkaan kummallakaan kerralla ja hän kuvitteli, ettei pentueita oli enempää. Onhan niitä ollut vaikka kuinka monta! Olisi vain kysynyt minulta, niin olisin tiennyt kertoa! Sen siitä saa, kun ei halua olla oikeasti yhteyksissä.

Olen niin hävyttömän iloinen, kun minä toteutin unelmani malamuutista ja tämä "kaveri" tyytyi sitten halpaan sekarotuiseen. Hähää!!!

Minusta tulee vielä samanlainen kuin äitini ja puhun pahaa toisista ihmisistä... Ystävyys minun kanssani vain olisi kannattanut. Se tässä oli ajatuksena. Tekisi mieli myös ihmetellä ja päivitellä ihmisten asenteita, mutta olkoon. Ei se minulta ole pois, jos ihmiset ihailevat ihmisiä, jotka vain valittavat olemattomista asioista eivätkä oikeasti ota vastuuta tekemisistään.

Sen verran ihmettelen, että ihmiset valittavat joulukiireistä. Mitä kiireitä? En minä hössötä joulun vuoksi yhtään. Torttuaineksia ostin ja ne on tekemättä. Riisipuuroa ajattelin keittää jossain vaiheessa. Katsotaan nyt teenkö kumpaakaan! Joulukortit lähetin ja yhdet valot olen laittanut ikkunaan. Ei minun tarvitse tehdä enempää vaikka kaupoissa kuinka tyrkytettäisiin jouluperinteitä. Lapsiperheissä ymmärrän, että lasten vuoksi on suoritettava perinteitä, mutta isoimmat valittajat on usein lapsettomia. Kukin voi ihan oikeasti valita omat joulunviettotapansa. Harmi, etteivät ihmiset vaivaudu ottamaan vastuuta omista tekemisistään sen vertaa.