Vaikka mieliala on ihan kohtuullinen, niin masennusoireita on joka päivä havaittavissa. Ensinnäkin kaikista pahin eli keskittymisvaikeudet. Kun aloitan jotain tekemään, se saattaa jäädä kesken aivan vahingossa. Käännyn ottamaan jotain, huomaan jotain muuta tekemistä ja alan tekemään sitä muuta ja taas jotain kolmatta asiaa. Tämä on sellainen asia, jota en ole pahemmin harrastanut "terveenä". Pöydän puhdistaminen pääsiäiseksi meinasi olla tämän vuoksi aivan ylivoimaista, kun otin käteeni jonkin lehden ja aloin lukemaan sitä. Pidän melkoisena saavutuksena sitä, että pöytä lopulta tyhjeni!

Aloittaminen ja päätöksen tekeminen on myös äärettömän vaikeaa. Saatan monta päivää stressata mitä tahansa pikkuasiaa, vaikka soittamista jonnekin. Puhelu kestää lopulta ehkä puoli minuuttia ja helpotus on valtava, kun sain sen tehtyä. En minä oikeasti ole tuollainen! Siis rasittava jahkailija.

Eniten ehkä kuitenkin minua vaivaa kömpelyys. En muista yhtään astiaa rikkoneeni "terveenä", mutta viime vuosina olen mitä ihmeellisimmillä tavoilla saanut rikottua erityisesti laseja. Tyhmin tapa rikkoa lasi on laskea se pöydän viereen lattialle! Harmittaa aivan valtavasti. Kömpelyyteen lasken myös sen, että olen hukannut työtarvikkeitani jokaisen sijaisuuden myötä. Yhdet uudet työvaatteet lienen laittanut roskiin pakkauslaatikon kanssa! Kalliiksi käy.