Masennuksen tärkein syy on rakkauden puute. Lapsille pitää näyttää ja kertoa, että heitä rakastetaan. Lapset eivät osaa lukea ajatuksia! Hehän vasta opettelevat elämää. Rakkauden puute saa lapset tuntemaan itsensä arvottomiksi. Se valitettavasti jatkuu läpi elämän.

Oikeastaan kaikista seuraamistani blogeista näkyy masentuneelle tyypillinen pessimistinen ajattelutapa. Niin yleistä arvottomuuden kokemus on. Lähes kaikilla suomalaisilla on vaara sairastua masennukseen. Ihan hirveää!

Minä yritin eilen miettiä, miltä tuntuu olla rakastettu ja tärkeä. Olen tähän astisessa elämässäni kokenut sen tunteen muutaman yksittäisen päivän ajan. Aivan kamalaa. Ilmankos minusta on tullut itseriittoinen. Haluaisin uskoa, että eläinten antama rakkaus korvaa kaiken ihmisten rakkauden puutteen, mutta niin ei ole.

Nyt ei satu. Olikohan tämä viesti se, mitä 12-vuotias Tiina yritti minulle kertoa? Toivoisin sitä niin kovasti. En jaksa enää olla kipeä. Riittäisiköhän se nyt, että minä rakastan itseni ehjäksi? Sen täytyy riittää. Ei kukaan voi minua koskaan tulla ymmärtämään niin täydellisesti että voisi korvata kaikki menneet haavat. Masennus vie nimittäin itsensä rakastamisen kyvyn kaiken muun ohella. Itseään täytyy rakastaa, jotta voisi saada muilta rakkautta. Se toki pätee vasta aikuisena, ei lapsuudessa.

Painoni on pudonnut hurjat 700g pitkästä aikaa. Alkoi jo pelottaa, että mitä sitten kun saavutan tavoitteeni? Siihen pitäisi olla henkisesti varautunut, ettei ala syömään enemmän. Tavoitepainossa varsinkin pitää syödä järkevästi ettei paino lähde nousuun. Hoikkana pysymisen salaisuus on vain ja ainoastaan järkevät valinnat. Koko loppuelämän. Tämä minun nykyinen ruokavalio on kyllä varsin hyvä loppuelämäksi, kun vain muistaisin pitää siitä kiinni.