Huh, miten aamut on nyt menneet ihan sumussa. Olen alkanut heräämään yöllä ja valvonut monta tuntia ennen kuin aamulla olen uudestaan nukahtanut.

Eilen aamulla en ollut vielä noussut sängystä, kun naapuri tuli kysymään, että voiko ottaa soraa uuden postilaatikkotelineen pystytystä varten. Annoin luvan, vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä sorasta hän oikein puhui. Postilaatikkotelineen tulosta sentään tiesin. Onhan siitä ollut puhetta jo toista vuotta. Naapuri oli oikeassa. Pihan perällä oli kuin olikin kasvillisuuden alla pieni kasa karkeaa soraa edellisten asukkaiden jäljiltä. Suurin osa meni telineen juurelle, mutta jäi sitä vielä. Olin erittäin tyytyväinen, sillä nyt pystyin täyttämään pihatien kuoppia. Kaksi kuoppaa sain tänä aamuna täytettyä. Tuli ruman näköinen jälki, kun sora on aivan eri väristä kuin muu tie. Eiköhän se siitä kuitenkin ajan kanssa maisemaan sopeudu.

Olkapää huolestuttaa. Eilen en saanut päivällä kättä nousemaan jääkaapin kahvalle asti. Tuli jonkin ajan päästä aivan epätoivoinen olo ja kyyneleet silmiin. Jospa siellä on joku jännevamma, jota ei enää kyetä korjaamaan? Sellaisen itsekseen paranemiseen menee vähintään puoli vuotta. Illalla käsi nousi vähän korkeammalle, mutta liikkuvuus on silti aivan surkea. Käden pitäisi olkapäästä pyörähtää kokonaan ympäri ja nyt nousee noin 90 astetta. On tässä ollut sellainen olo, että näin käy, kun tk:n tiedoissa lukee aina vakava masennus ja persoonallisuushäiriö. Hullu. Ei sellaista halua kukaan kohdata saatika hoitaa.

Nuo saatanan diagnoosit luki mun sairaalan lähetteessäkin. Istuin siellä toista tuntia yksin odotushuoneessa. Sitten alkoi tulla muita ihmisiä, jotka kaikki hoidettiin ennen minua. Minullahan olikin jo diagnoosi valmiina. Ei minun vuoksi tarvinnut mitään tehdä.

Epätyypillinen persoonallisuushäiriö, kehittymättömiä piirteitä. Sen diagnoosin sain YHDEN LAUSEEN PERUSTEELLA. Minua ei ole koskaan seksi kiinnostanut. Niin minä sanoin ja totta se on. En kykene harrastamaan seksiä seksin vuoksi. Naisten kuuluu kai sitten olla jotain nymfomaaneja ja antamaan kaikille, jotka haluaa. No, jos leikitään että olen häiriintynyt ihminen, niin miten voin hoitaa itseni tästä kauheasta ongelmasta eroon? (ja ilmeisesti alkaa onnistuneen hoidon seurauksena harrastamaan yhden yön suhteita????)  Terapialla. Kolmella terapeutilla olen ollut ja yhdenkään mielestä minulla ei ole persoonallisuushäiriötä. Lopputulos on käsittääkseni se, etten tule koskaan pääsemään eroon tuosta diagnoosista. Mielenterveysongelmista ei ole mahdollista sitten parantua, jos diagnoosi jää ikuisesti terveyskeskuksen tietoihin. Ei siitä tietenkään ole mitään vaivaa minulle niin kauan kuin pysyn terveenä. Ongelmat syntyvät sitten, kun tarvitsen lääkärin apua. Minusta halutaan äkkiä eroon. Pitäisi ehkä joskus muuttaa pois toisen terveyspiirin puolelle. Sitten ei ehkä diagnoosit seuraa minua enää.

Päätä särkee. Käsi ei nouse tänään juuri mihinkään. "Ei tarvitse tulla enää kontrolliin" sanoi lääkäri. Eikö se tarkoita samaa kuin "Älä tule enää"? Johan minä olin niin törkeä, että menin maanantaina vaikka oli sanottu, ettei tarvitse tulla. Olin huolissani ja minua kohdeltiin kuin olisin ollut törkeä. Kun ei ketään kiinnosta hullun yksi toimimaton käsi, niin ei kiinnosta. On siellä muutakin vikaa kuin solisluun murtuma, mutta ei sille voi enää mitään. Ketään ei kiinnostanut tutkia ajoissa kunnolla. Minut jätetään aina heitteille.

Olisin halunnut töihin. Olisin halunnut ostaa ensimmäisestä palkasta uuden kaapin, niin olisin saanut Miinan huoneessa epämääräisissä pahvilaatikoissa olevat työtavarat pois lattialta. Olisin saanut sen huoneen siistimmäksi ja helpommin siivottavaksi. En uskalla mennä vajaakuntoisena töihin. En pysty käyttämään autossa tuulilasinpyyhkijää. Muuten pystyn ajamaan jotenkuten autoa. Parin tunnin työmatka pelottaa kuitenkin liikaa. Pimeässä syyssäässä se olisi liian vaarallista. Haaveet kaatuu....

Huomenna on ensimmäinen fysioterapia. Toivottavasti tulen sieltä vähän toiveikkaampana.