Kylläpä kaikki jaksaa vauhkota homoseksuaaleista ja kirkosta. Onneksi mulla ei ole telkkaria, että voi rauhassa välttyä siltä paasaamiselta puoleen ja toiseen. On siinä kyllä yksi minua koskettava asia. Joukkoero kirkosta jonkun yhden ihmisen lausunnon takia (joka ei edes edusta kirkkoa vaan poliittista puoluetta) on ehkä ylilyönti mutta samalla myös kannanotto TODELLISEN suvaitsevuuden puolesta. Enempi hyötyä olisi ollut kirkon jäsenenä pysymysestä ja äänestämällä tulevissa kirkollisvaaleissa, mutta kannanotto on kyllä kuultu.

Ihminen, joka väittää että homoseksuualit eivät saa mennä naimisiin, ei minusta hyväksy oikeasti homoseksuaalisuutta vaikka mitä sanoisi. Se on seksuaalista syrjintää! Miksi ihminen, joka rakastaa toista ihmistä ei saisi julistaa sitä avoimesti? Sen kieltäminen on ihmisarvon riistämistä... Eri asia on sitten tarvitseeko kirkon sitä siunata millään lailla, täysin eri asia! Kirkko voi minun puolesta elää keskiajalla, jos niin tahtoo. Se vaan voi johtaa siihen, että kirkon täytyy alkaa avoimesti rikkoa yhteiskunnan lakeja, jos se noudattaa omia vanhoillisia käsityksiään... No, se ei ollut minun pointtini.

Se, mitä minä näen tässä keskustelussa, on tosiaan suvaitsevaisuuden lisääntymisen. Ehkä joku päivä ihmiset älähtävät yhtä voimakkaasti, jos mielenterveyshäiriöitä potevia leimataan hulluiksi. Niin valitettavasti on edelleen asian laita. Edes lääkärit eivät ymmärrä oikeasti mistä on kyse. Minua on lähes suoraan haukuttu laiskaksi, kun lopetin terapian 150km:n päässä! Minun on käsketty kävellä 8 km joka päivä piristääkseni itseäni. Monen masentuneen omaiset edelleen käskevät masentuneita ottamaan itseään niskasta kiinni. Masentunut joutuu ottamaan itseään niskasta päästäkseen sängystä ylös! Minä ainakin... Ehkä joku päivä en enää ole hullu vaan sairas....