Pitkästä aikaa on pää kipeänä. Aamulla oli oikeastaan enemmän niskan seudulla hermosärkyä. Tekisi mieli ylitulkita asiaa. Kenties sisältäni on lähtenyt taas jotain liikkeelle. Ainakin viikonloppuna jouduin kovastikin epämukavuusalueelle, enkä livistänyt kotiin kesken kaiken vaikka kovasti teki mieli. Voitin itseni ja vastenmielisyyden tunteeni ja olen varsin tyytyväinen. Ihmetystä vain aiheuttaa se, että miksi se vastenmielisyyden tunne oli niin järkyttävän voimakas. Olin lauantaina kuuntelemassa Vapepan eli vapaaehtoisen pelastuspalvelun pitkää esittelyä. Sunnuntaina olin Roopen kanssa kokeilemassa hakua. Molempien aikana tuli nälkä ja kylmä ja kyllästyin. Ehkä kipu tuli vain siitä palelemisesta. En osaa sanoa.

Ihmettelen vain kovasti, todella kovasti, miksi olen nyt niin mukavuudenhaluinen. En meinaa sietää ollenkaan muutoksia tai epämukavuutta. Kai tämä on jotain samantapaista kuin silloin kun olin äreä ja huusin koko ajan. Täytyy kokea äärimmäisiä tunteita, jotta ne voisi oppia hallitsemaan. Jos on aina tyyni, sopeutuva ja joustava, niin ei sitten tule oppineeksi miten siedetään pettymyksiä. Kun ei suostu kohtaamaan pettymyksen ja epämukavuuden tunteita, niin ne voi haudata sisimpäänsä. Ärsyttää vain, kuinka pienestä nyt tuo epämukavuus ja vastenmielisyys laukeaa. Täytyy vain kestää.