Koiranpentuilmoitusten seuraamisesta on tullut mulle huono tapa. Nytkin olisi juuri syntynyt malamuutin pentuja tässä samassa kaupungissa. Muuallakin on ollut jo pidempään luovutusikäisiä pentuja tarjolla. Onneksi ne on kuitenkin sen verran arvokkaita, ettei ihan pääse päähänpistoja toteuttamaan. Murrosikäisen koiran kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Mulle ei tule tänä vuonna koiranpentua! Ei! Kamalaa taistelua itseni kanssa. Pentu olisi niiiin suloinen.... Ei se tosin kauan suloisena pienenä pysy. Ehkä ensi vuonna....

Eilen menin potkupyörällä päivälenkin koirien kanssa. Kypärä jäi tietty kotiin, mutta onneksi mitään tarvetta ei sille ollut. Roope veti aivan täysillä ja vauhtia oli sen verran, että kyllä pelotti. Vetokoira ja vauhtipelko on vähän hölmö yhdistelmä, mutta jospa se mun pelkoni vähän vähenisi pikkuhiljaa. Kivaa koirilla kyllä oli, kun saivat juosta täysillä itsensä väsyksiin. Yritin kyllä Roopea hillitä, kun se on vielä nuori eikä sen tarttisi välttämättä itseään rääkätä. Tänään aamulla se hullu olisi halunnut tehdä saman lenkin. En suostunut eikä ollut pyörääkään matkassa. Päivälenkki katsotaan sitten. Paras se mun kannalta olisi, kun toinen jalka on aikas kipeä kävellessä. Kai mulla jotain välilevyvikaa on tullut. Ärsyttävää.