Päätä on särkenyt torstaista asti. Ärsyttää. Sade sentään loppui. Lähdin aamulenkille puolenpäivän aikaan ja hämmästyin tosissani, kun oli lämmin. Eilen oli niin kylmä ja harmaa ja sateinen sää. Koirat olivat aivan sekaisin linnuista ja kaksi kurkea sekoitti niiden päät lopullisesti. Päätin kääntyi takaisin kesken kaiken. Roope veti tosissaan ja se oli vaikea saada tien reunaan, kun auto tuli takaa. Auto ei tietenkään hidastanut yhtään ja tiukille meni väistäminen.

Miinakin on tavallaan sekaisin. Onnesta. Se kutsuu mua vähän väliä luokseen ja sitten se pitää ottaa syliin. Nytkin se suorastaan retkottaa mun sylissä osittain toisen käden päällä ja kehrää. Voiko parempaa ollakaan?