Löysin mustapään nännipihastani ja yritin puristaa sitä pois. Se oli tosi kova eikä tullut pois. Itse asiassa se on ollut siinä jo vuosia, mutta kun en tutki rintojani enkä välitä niistä vähääkään, niin olen unohtanut koko asian. Nyt en ole varma siitä, onko se mötikkä mustapää vai jotain muuta. Toisaalta se on ollut siinä lähes muuttumattomana niin kauan, että saa luvan olla. Toisaalta kävi mielessä, että jos se olisi kasvain ja antaisin sen vain kasvaa kunnes rinnat pitäisi kokonaan poistaa.... En pidä rinnoistani. En halua olla nainen. Joutaisivat nuo rumat mollukat pois tuosta hölskymästä. Rintaliivien osto on vaikeaa, kun rinnat on erikokoiset ja koko vaihtelee lihoessa ja laihtuessa. Mutta: todennäköisesti poistoleikkauksen jälkeen kuitenkin tulisi itku. Onhan se kuitenkin melkoisen dramaattinen muutos, mikä tapahtuu jos rinnat lähtee yhtäkkiä. Ei ole hyvä ilman niitä eikä niiden kanssa. Ollaanpa tässä melkoisessa yhtälössä. Sovitaan, ettei se pikkuinen kova juttu ole yhtään mitään. En minä halua mennä lääkäriin ja antaa jonkun kopeloida sitä rintaa, kun en minäkään sitä kopeloi.

Olisi helpompaa näköjään, jos minä vain olisin jo vuosia sitten hyväksynyt naiseuteni ja voisin olla siitä ylpeä. Olin minä yhdessä vaiheessa ylpeä rinnoistani verrattuna kaikkiin niihin, joilla oli pienemmät. Ajattelin jotenkin niin, että pitäähän naisella olla sen verran rintoja, että sen näkee. Se ajatus vain jossain vaiheessa katosi masennuksen syövereihin. Miksi minä haluaisin olla naisen näköinen, kun en halua olla nainen? Ihan sama mulle, miltä ne muutkaan näyttää.