Käytiin eilen Pihtiputaalla ryhmänäyttelyssä. Oletin Roopen saavan hylätyn, mutta ei! Hyvän se sai. Tuomari tykkäsi kovasti Roopesta, mutta valitteli sen turkin pituutta. Olin kovin iloinen.

Roope oli aivan kyllästynyt ja päivä oli taas turhan kuuma. Kävimme sitten kävelyllä minun entisessä työpaikassani ja pikkukoiran ohitus sujui loistavasti. Oli se aika väsynyt muutti siinä vaiheessa. Reppana joutui reissuun, kun olisi ollut aamu-unien aika.

Eikä päässyt Roope sittenkään levolle. Menimme tapaamaan entistä työkaveriani hänen kotiinsa. Se on aivan ihana rauhallinen paikka järven rannalla. Oikea paratiisi! Sielu lepäsi oikein. Siellä Roope sai leikkiä vapaana tuntikausia pystykorvan kanssa ja välillä se kävi viilentymässä järvessä.

Me ihmiset söimme juuri kypsyneitä omenoita puusta ja viinimarjoja pensaasta. Olimme vain ulkona ja nautimme auringosta. Kävimme koirien kanssa metsässä tunnin lenkillä ja sitten pääsimme savusaunaan. Välillä käytiin nakuna järvessä viilentymässä. Roope oli hädissään rannalla ja joutui aaltojen vuoksi vähän uimaankin. Ei se tykännyt selän kastumisesta ollenkaan. Harmi vain, että Peppi ei ollut mukana!

Meni siellä aikaa enemmän kuin olin ajatellut, mutta oli se sen arvoista. Sain mukaani omenoitakin, kun niitä oli heille enemmän kuin he tarvitsivat.

Iloa lisäsi viimeöinen kylmyys. Syksy tuli! Yksi tomaattikin siitä ilosta punertaa. Lopultakin.