Minulla ei ole koskaan ollut hinkua naimisiin. Eskon kanssa olisin mennyt. Esko kosi minua jouluaattona, kun olin itkuinen jostain syystä, jota en enää muista. Hän siis vain lohdutti minua. Kyllähän se tehosi. Minä olin todella valmis sitoutumaan, vaikka emme olleet kauan tunteneet.

Muutaman viikon päästä yritin ehdottaa hääpäivää. Esko kierteli ja kaarteli eikä osannut sanoa mielipidettään. Lopulta hän myönsi, ettei halunnut naimisiin ellei ollut varma, ettei tule eroa. Hän kun oli jo kerran eronnut eikä toista eroa halunnut. Miksi hänen sitten piti kosia? MInä olin jo aivan tosissani miettinyt, että vaihdanko sukunimeä vai en. Minulle kosinta ja kihlasormus oli naimalupaus! Esko petti lupauksensa ja petti minut! Petti minun toiveeni yhteisestä tulevaisuudesta! Tunteeni aika pitkälle kuolivat siihen paikkaan. Sen jälkeen minä vain yritin olla ja elää.

Nyt minä asun täällä helvetin kuusessa. Turhaan. Minä en ollut tarpeeksi luotettava. Minä kelpasin tyttöystäväksi, jota esitellä sukulaisille ja naapureille. Esko puolestaan ei halunnut esittäytyä minun tutuilleni. Ei ihme. Eihän tuo kehdannut, kun ei ollut tarpeeksi hyvä minulle! Eniten minua taitaa suututtaa se, että minun piti näyttäytyä myös Eskon ex-vaimolle ja hänen sukulaisilleen!!!!