Koirat ei suostu tottelemaan suuntakäskyjä, kun ne laitetaan reen eteen. Ei millään. Hetken jo aattelin, että niiltä on vähän suunnat hukassa eli eivät aivan täysin ymmärrä niitä. Hihnalenkillä ne kuitenkin muuttavat suuntaa välittömästi sinne, minne käsken, joten se siitä. Ne vain kuvittelevat, että vetäessään ne saisivat mennä minne haluavat. Eilen otinkin Roopen kanssa sitten lähiopetustuokion suuntakäskyjen noudattamisessa reen edessä. Niitä tarvitaan vielä aika monta.... Koirien kanssa harrastaminene on hauskaa... onhan???

Eilen pilateksessä muistin, kuinka viime talvena joogassa sain yhteyden johonkin terveeseen minussa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta jotenkin tunsin itsessäni jotain vahvaa ja tervettä. Pilateksessä rentoutustuokio on aika lyhyt, mutta siinä muistellessani tajusin, että tuossahan se terve minä on! Ei tarvinnut pitkään hakea ja keskittyä! Ihan vieressä oli. Ihana havainto. Masentunut minä on jotain ihan muuta. Sairas pesäke, joka ei usko ansaitsevansa mitään hyvää.

Tuosta huolimatta nukuin levottomasti. Muutama yö on mennyt jo niin. En oikein tajua, miksi. Tai ehkä jotain on taas tulossa mielen syövereistä esiin ja valvottaa. En vain vielä tiedä mikä se on. Sellaisen havainnon olen kyllä tehnyt, että olen hieman toimintakykyisempi nykyisin. En märehdi siivoamisen työläyttä, vaan siivoan lämmetäkseni! Talo on vähän vilpoisa. joo.... Saamattomuus on toki edelleen riesanani, mutta joitakin pieniä asioita saan tehdyksi ilman suuria ongelmia päässäni.

Jaksoin tiistainakin mennä karaokeen, vaikka olen usean kerran jättänyt väliin. Kävi ilmi, että tulevan "konsertin" aiheena on rakkaus. Minä ehdotin sitä alunperin! Tulipa hyvä mieli. Tosin ajatus siitä konsertista keväällä kauhistuttaa.... Laulaminen ihmisten edessä on kamalaa....

Ai niin! Eilen sain hyviä uutisia: pääsin kuin pääsinkin naistenkartanon verkkokurssille! Sinne oli ollut paljon hakijoita ja kursseja järjestetään peräti kaksi kappaletta, mutta moni ei päässyt silti mukaan. Hyvin perustelin tarpeeni ja motivaationi osallistumiselleni. Ensi viikon keskiviikkona saamme ensimmäisen tehtävän. Mielenkiinnolla odotan. :)

Vielä voisin sanoa sen, mikä on mielessä ollut jo jonkin aikaa. Mun ihastus on jo rakastumista. Tekisi mieli sanoa ruma sana... Miksi en voi vain nauraa koko asialle? Miksi mun mieleni haluaa mulle pahaa mieltä? Mitä kylmempi mies, niin sen vetovoimaisempi!!!! Aivan kauheaa. Ei toivoakaan, että voisin unohtaa koska juurikin tämä hiljaisuus ja etäisyys lisää pökköä pesään! Tavallaan kyllä naurattaa, koska tilanne on niin toivoton... Aih!!!