Tulipa kerrankin käytyä röntgentutkimuksessa aiheellisesti: solisluun päässä oli kuin olikin murtuma. Tk-lääkäri lähetti minut silti sairaalaan ja pelkäsin monta tuntia nälissäni, että se vaatii leikkaushoitoa. Eikö se olisi riittänyt, että kirurgi katsoo kuvat ja siunaa kantositeen käytön? Kuvat nimittäin lähti muutenkin digitaalisina sairaalaan. Minä odottelin siellä käytännöllisesti katsoen turhaan. Kymmenen tuntia ja kolme lääkäriä. Sitten vasta hoitaja laittoi käden kantositeeseen. Ehdin itkeä epätoivoisena monen monta kertaa, mitä tapahtuu. Joudunko jäämään sairaalaan yöksi, miten järjestän koirien hoidon... Helpotus oli valtava, kun lopulta kirurgi ilmoitti luunpäiden olevan paikoillaan. Sen olisi toki jo tk:n röntgenhoitajakin osannut kertoa.... Suututtaa moinen tuhlaus!

Joku kohtalon oikku lähetti myös Eskon samaan terveyskeskukseen päivystykseen näkemään, että olen satuttanut itseni. Tänään hän kävi jo tarjoamassa apuaan. Pyysin sitten hakemaan mun kipulääkkeet apteekista. Pääsin sen verran myöhään eilen kotiin, etten ehtinyt enää apteekkiin. Jostain kumman syystä mun olkaa särkee enemmän kantositeessä. Se oli viikonloppuna enimmäkseen kivuton, kun pidin kättä suorana sivulla. Lienee siinä vähän psyykkistäkin osuutta mukana nyt kun tiedän sen olevan murtunut...

Murtumadiagnoosin kuuleminen järkytti mua pahasti: meinasin pyörtyä! Sitten minun oli vain pakko koota itseni. Siitä olen itseeni erittäin tyytyväinen, etten lyyhistynyt vaan kykenin kokoamaan itseni. Ei se ole aina ollut mahdollista. Olen minä oikeasti edistynyt.

Tänään soitti Eviran eläinlääkäri ja kysyi päätöstäni työasiaan. Jouduin kieltäytymään, mutta hänpä tarjosi minulle vaihtoehtoa! Voisin sitten kun käteni on parantunut, alkaa tekemään sijaisuuksia heille. Se työ, josta jouduin kieltäytymään tulee vielä hakuun vuodenvaihteessa, joten sitäkin voi tulevaisuudessa hakea. Tuo sijaisuuksien tekeminen siellä täällä on hyvä vaihtoehto. Työmatkat voivat olla välillä lyhempiäkin kuin 100 km. Tosin sitten ei ole vakipäiviä, jolloin mennä töihin eli vähän epäsäännöllisempää. Yksinäiselle ihmiselle se on kuitenkin ongelmatonta. Joka tapauksessa jalkani on ovenraossa takaisin työelämään. Minut todella halutaan töihin. VAU!!!!!