Pitäis, pitäis ja pitäis... Siivota nimittäin. Ei vain huvita, ei millään. Yritän olla stressaamatta asiasta. Enköhän minä lopulta joku päivä ala hommiin. Eniten mua harmittaa se, että Miina on aika monena päivänä saanut astmakohtauksia. Ihan selvästi sen huoneen siivoaminen ja varsinkin siivoamatta jättäminen vaikuttaa niihin. Imurin esiin ottaminen vain tuntuu niin mahdottoman raskaalta ajatukselta. Olo on niin raskas. Jotenkin oon onnistunut olemaan välittämättä tekemättömistä töistä, mutta taitaa ne haitata jollain tasolla kuitenkin. Nukun taas niin levottomasti. Eilen illalla venyttelin perusteellisesti ennen nukkumaanmenoa pitkästä aikaa. Oletin, että se rentouttaisi ja saisin unen päästä kiinni paremmin. Olin väärässä.

Voi tietysti olla, että aivoni tekevät kovasti töitä ja siksi nukun huonommin. Katsoin sitä videota eilen taas kerran. Nyt olin vähän levoton ja huolissani Reijon nähdessäni. Tulin lopulta siihen tulokseen, että aloin nähdä Reijon todellisena ihmisenä enkä vain pahana raiskaajana. Kukaan kun ei ole joko paha tai hyvä ihminen. Reijossakin oli paljon hyvää, jonka vuoksi jaksoin yrittää roikkua siinä suhteessa. Reijo huomioi minua. Hän halusi olla seurassani ja pelleili kanssani. Toki se meni sitten aina överiksi ja kaipasin omaa rauhaa. Kukaan muu ihminen ei vain ole osoittanut minulle niin paljon huomiota. Sitähän minä olen kuitenkin koko ikäni kaivannut. Sitähän me kaikki kaipaamme. On siinä varmasti mun aivoille melkoinen tekeminen, kun ne aivosolut uudelleenkytkeytyvät! Perspektiivin muuttaminen kaikissa asioissa ei käy helposti. Jospa nämä masentuneet näkökulmat maailmaan pikkuhiljaa häviävät. Siinä sivussa vain väsymys lisääntyy. Täytyy vain olla kärsivällinen. Ehkä saan joskus haluamani siitä hyvästä. Tällä hetkellä olenkin niin väsynyt, etten kertakaikkiaan jaksa stressata mistään!