Olipa tympeä aamu, kun heti herätessä oli pää kipeä. Ei auttanut hieronta, ei.

Olen ihan pihalla Euroviisuista ilman telkkaria. En ole kuullut edes Suomen kappaletta. Viime vuonna kuuntelin Youtubesta kappaleita. Nyt en ole ehtinyt sitä tehdä. Minä, joka olen niin suuri Euroviisufani, että olin Suomen järjestämässä finaalissa paikan päällä katsomassa! Olen pitänyt koko viikon Euroviisu- t- paitaakin. Saa nähdä, jaksanko kuunnella loppukilpailua radiosta huomenna. En edes yrittänyt semifinaaleja kuunnella radiosta. Olen niin uupunut, että haluan vain nukkua yöllä.

Koirat kiittivät taas kauniisti hoidosta ja karkasivat. Huusin vaikka kuinka perään, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Ihan tuntuu siltä, kun tekisin turhaa työtä. Mikään ei kuitenkaan riitä. Kivempaa on juosta pitkin metsiä irrallaan minut unohtaen. Miina sentään roikkuu minussa nyt kiinni kuin takiainen. Ainakaan se ei halua minua jättää.

Kurssipäivä oli taas kerran ajan haaskausta. Käytiin muutaman tunnin ajan tekemässä itsenäistä työskentelyä ja saatiin kotitehtäviä korvaamaan iltapäivän osuus. Osa lintsasi tahallaan. Minunkin olisi kannattanut. Saatiin heti kättelyssä häätö luokasta, vaikka kouluttaja oli sen meille varannut. Mitä iloa on varausjärjestelmästä, jos se ei sido kaikkia? Kai me ollaan toisen luokan opiskelijoita... Tällä kertaa oli sentään toinen luokka vapaana.