Muut juhlikoon itsenäisyyspäivää. Minä en voi. Minä muistan vain sen, kun kissan kuoli 6.12.1992 hiljaa kituen. En kyennyt sitä auttamaan. Koko loppuikäni tulen kantamaan syylllisyyttä siitä, vaikka mikä olisi. Olen itse itselleni määrännyt velvollisuuden jatkossa estää tuollaista tapahtumasta toiste. Minun lemmikkini ei saa enää ikinä kitua kuoliaaksi. Tietämättömyys tai alaikäisyys ei ole riittävä puolustus menneille. Michael kärsi hirveän kohtalon, jota se ei olisi ansainnut.

Aika ei näytä poistavan tuskaa. Itsenäisyyspäivässähän on aika pitkälle kyse vanhojen muistamisesta. Historiasta kannattaa ottaa oppia. Jos sen unohtaa, niin voi olla vaarana vanhojen virheiden toistaminen. Sitä ei saa tapahtua. Michael, minä muistan sinut ikuisesti. Minä pidän näistä nykyisistä lemmikeistä niin hyvää huolta kuin vain kykenen.

Todennäköisesti kirjoitin jotain hyvin samansuuntaista vuosi sitten. Hyvin todennäköisesti toistan itseäni myös ensi vuonna. Michael ansaitsee tulla muistetuksi. Se oli hyvä kissa.

Huomenna pitäisi raahautua ostoksille ja viemään tietokone huoltoon. Olen viivytellyt tätä jo riittävän kauan. Auton renkaiden pultitkin olisi varmaan hyvä kiristää. Sitä minä en meinaa millään muistaa. Tänään kyllä muistin, mutta en vain viitsinyt tehdä. Ei huvita oikein mikään. Ei siis yhtään mikään. Kaipa se ohi joskus menee.