Koko ajan tekee mieli syödä, vaikka olo on kylläinen. Mikään ei oikein tunnu mukavalta. Väsyttää. Minä niin odotin ilmojen viilentymistä ja nyt se tuntuu täysin yhdentekevältä. Siinäpä se: kaikki tuntuu yhdentekevältä.

Ainut hyvä asia tässä viime aikoina on se, että olen vähentänyt hermosärkylääkettäni. Otan enää ilta-annoksen. Silti säryt ovat pysyneet lähes poissa. Keskiviikkona kuntosalikäynnin jälkeen oikea puoli päästäni ja hartia tulivat järkyttävän kipeiksi. Se oli kuitenkin erilaista kipua. Hermosäryt ovat pysyneet poissa sillä, että sain niille psyykkisen syyn ja elin sen henkisen tuskan. Kuulostaa aika vaikealta ja sitä se olikin! Ehkäpä tuo henkinen työ on vienyt minulta voimat. Jospa se olisikin niin!

Likakaivon tyhjentäjäkään ei taida ikinä tulla. Arvasin, ettei hän tule tällä viikolla, kun hän sanoi "katsotaan loppuviikosta". Olen vähän väliä päättämässä soittavani, ettei tarvitse tulla ollenkaan. Sitten keksin, että ehkä hän kärsiikin masennuksesta ja siksi ei saa aikaiseksi tulla. Ei olisi pitänyt oivaltaa tuollaista. Nyt en ainakaan kehtaa perua tilausta.