Viikonlopun vietin telttailemassa koirien kanssa Savitaipaleella alaskanmalamuuttiyhdistyksen järjestämillä syyspäivillä. Ensimmäinen yö oli kylmä, toisena oli lämpimämpi ja Peppi tuli vielä mun jalkoihin kiinnni lämmittämään.

Mitähän siitä kertoisi? Maasto oli aivan järkyttävän mäkistä kotimaisemiin verrattuna. Käytiin pari kertaa Roopen kanssa potkupyörällä maastossa ja se oli yhtä ylä- ja alamäkeä vuorotellen. Alamäissä pelotti, että mihin lennän ja ylämäissä sai potkia ja juosta tosissaan. Nyt vasta alkaa pakaroissa tuntua, että liikuttu on. Unet jäi vähiin ja sen tunsi kotimatkalla. Kohta pitäisi mennä nukkumaan. Ajatus omasta lämpimästä sängystä on tällä hetkellä taivaallisen ihana! 

Koirille matka oli tietysti väsyttävä myös. Saivat monen viikon edestä virikkeitä ja toimintaa. Niin sain minäkin! Sen verran tuli naurettua ja hymyiltyä, että poskilihaksissakin tuntuu. Nuotiolla väsyneenä istuminen aiheutti mulle aivan humalaa vastaavan tilan, kun lähdin liikkeelle. Päässä huimasi ja askeleet meni sinne tänne. Halpa humala, kun en juonut kuin vettä!

Koiranpentuja oli paikalla useita, mutta ei mulle tullut pentukuumetta. Kaksi koiraa on aivan hyvä määrä. En kaipaa enempää. Kyllä näissäkin riittää tekemistä. Minussa itsessänikin riittää tekemistä.