Tuli siitä ihastumisesta ainakin yksi hyvä seuraus. Sain siivottua eteisen. Siihen tosin kannusti myös tietokoneen huollossakäynti eli ei ollut mitään tekemistä. On ollut aivan törkeän levoton olo. Odotan koko ajan ärsyttävästi, että tuleeko se mies käymään tai soittaako tai pyytäisi edes facebookissa kaveriksi! No ei mitään niistä ole tietenkään tapahtunut. Meidän välillä kun ei oikeasti ole ollut mitään, mikä voisi oikeuttaa odottamaan yhteydenottoa. Minä vain yksin olen omien ajatusteni kanssa. Kaipa se on hyvä niin. Ei tarvitse selitellä mitään. Olisi tosin ollut ihan hyvä opetella selittämään, miksi ei halua mihinkään suhteeseen. Paitsi, ettei minun puheita ole ennenkään miehet välittäneet kuunnella... Itse asiassa kyllä minä osaan sanoa ei, mutta kun olen vain ollut tekemisissä sellaisten ällötysten kanssa, jotka eivät ole minua kunnioittaneet minkään vertaa! 

Kävin sitten kuntosalilla toista kertaa tällä viikolla. Auts. Innostuin liikaa. Nyt on aivan täysin palvellut olo. Kohta pitäisi lähteä koirien kanssa lenkille. Nyyh ja voih. Liikunta on rankkaa.