Mulla oli koko viikonlopun epämääräinen synkeä olo. Jostain syystä innostuin lukemaan Cesar Milanin koirankoulutusopasta. Oon ostanut kakkososan joskus kauan sitten, mutta se on jäänyt lukematta loppuun. Siinä korostetaan kovasti hyvän laumanjohtajan rauhallista itsevarmaa energiaa. No, minä olen koittanut tuntea itseni sellaiseksi. Siinä sivussa oloni on tasoittunut. Rauhoittunut. Ei siinä kirjassa turhaan todeta, että oikealla energialla voi muuttaa koiran lisäksi myös oman elämänsä! Jos jaksaisin kiinnittää jatkuvasti huomiota säteilemääni energiaan, niin varmasti voisin paremmin. Enimmäkseen säteilen negatiivista energiaa. Ei mikään ihme, ettei mun koirat jaksa olla musta kiinnostuneita. Ihme, että ne on jollain lailla kuitenkin musta kiinnostuneita. Ehkäpä mun energia ei sittenkään ole koko aikaa niin negatiivinen. Mähän olen kuitenkin sisimmässäni optimisti. Hmm, no realistisen optimisti.