Menin tänä aamuna röntgeniin toiselle kontrollille. Hoitaja ei meinannut suostua ottamaan kuvia! Joo, lääkäri sanoi viimeksi ettei tarvitse, mutta kirurgi suositteli kahta kontrollia. Kun minut kerran lähetettiin kirurgille (turhaan), niin hänen neuvojaan on minusta syytä seurata. Sitäpaitsi olen oikeasti ollut huolissani olkapäästä. Viikonlopun peseytyminen oli ihan kauheaa. Käsi ei nouse kolmen viikon levosta huolimatta. Oikeastaan pystyn käyttämään sitä saman verran kuin heti kaatumisen jälkeen.

Lääkäri vain käski kuntouttaa ja syödä särkylääkettä. Ja ne maagiset kaksi viikkoa. Kaikki vammat paranee lääkärien mielestä kahden viikon kuluessa. Aika monta kahta viikkoa mahtui siihen yli puoleen vuoteen, jonka nilkkani oli kipeä muutama vuosi sitten. Masennus on itse asiassa koko elimistön toimintaan vaikuttava YLEISSAIRAUS. Kokemukseni perusteella se ihan oikeasti hidastaa paranemista. Ei terveyskeskuksessa tietenkään välitetä siitä, paraneeko ihminen. Annetaan diagnoosi (jos siihenkään kyetään) ja ensiapu. Loppu on ihmisen oma ongelma.

On mulla sentään lähete fysioterapiaan. Varasin ajan yksityiselle. Viimeksikin sain nilkkaani hyvää apua ja oikeaa välittämistä juuri yksityiseltä. Olisin halunnut aloittaa terapian vaikka huomenna. Pitää malttaa perjantaihin. Ei tässä ihan heti töihin mennä, ei.

Olin liikkeellä omalla autolla pitkästä aikaa. Että se kävi kipeää, mutta halusin käydä useilla asioilla. Kissanhiekka oli lopussa ja käyttämäni merkkiä saa vain naapurikaupungista. Samalla päätin ostaa uuden laatikon, koska vanhan pesu on ajan haaskausta. Sehän on aivan syöpynyt kissanpissasta. Kuinkahan vanha tuokin mahtaa olla? Ehkä jopa 10 vuotta? On se aikakin uusi laittaa! Vähän kävi mielessä, että jospa Miina sitten kohta kuolee ja laatikko jää sitten käyttämättä. Ei se nyt niin kallis ole, että noin tarvii laskelmoida. Silti olen viime päivät ollut vähän vainoharhainen. On se vain niin vanha kissa.

Huh, kuinka tuota kättä jomottaa. Otin päivällä buranan. Se mitään auta. Tekee mieli laitta käsi takaisin kantositeeseen. Ei tämmöistä kipua voi kauan sietää. Kaksi viikkoa... sehän nähdään...