Jos minä olen joustamaton ja jäykkä, niin sen pitäisi jotenkin vaikeuttaa elämääni. Jostain syystä en keksi yhtään esimerkkiä sellaisesta jäykkyydestä. Kaikki ongelmani ovat alkaneet sen jälkeen, kun sairastuin. Siis olen ollut kärsimätön ja kiukkuinen pienistä asioista. Sehän kuuluu masennukseen. Sellainen en ole aiemmin ollut. Siinähän se yksi "ongelma" on. Kaipaan koko ajan mennyttä aikaa. Sitä aikaa, kun tein töitä reippaasti eikä ongelmia ollut. Sitä ihmistä ei ole enää olemassa. Liikaa on tapahtunut sen jälkeen. Paluuta ei ole. Elämä on vaurioittanut minua enemmän kuin lapsuus. Sen johdosta minulla ei ole enää mitään odotettavaa tulevaisuudelle. Olen kaivannut tulevaisuudelta jotain, mikä on taakse jäänyttä elämää.

Tulevaisuuteni on nyt ihan oikeasti musta aukko. Minulla ei ole uusia haasteita tai toiveita. Ei mitään. Olen vain jämähtänyt paikoilleni eikä minulla ole mitään suuntaa mihinkään. Koiranelämää. Vuh.