Itku pitkästä ilosta vai miten se nyt oli. Kun on tarpeeksi kauan ollut hyvällä mielellä, niin tuleehan se laskukausi sitten aikanaan. Ainakin masentuneelle. Olen vain niin järkyttävän huonosti nukkunut ja väsynyt. Kaikki tekeminen on taas aivan rasittavaa. Pöydät alkaa notkua postista kun en saa niitä laitettua mihinkään järkevään paikkaan. En jaksa siivota. Murehdin vain oloani. Raskasta.

Huomenna on lääkärin aika. Saa nähdä, millainen ihminen siellä on. Olenko minä vain laiska paska vai saanko olla sairas. Kaikki lääkärit eivät käsitä sitä, että masentunut ei vain saa tehtyä eikä jaksa tehdä. Eivät edes erikoislääkärit! En jaksaisi selittää kellekään sitä, että olen sairas. Tahdon vain nukkua. En jaksa edes itkeä, koska eihän mulla ole mitään itkun aihetta.

Mun voimat menee ihan koirien hoitamiseen. Miinakin aiheutti huolta, kun se oli pari päivää aivan vaisu eikä oikein syönytkään. Tänä aamuna se piristyi, kun laitoin taas koirat ulos. Jospa se siitä.