Äitini vaati minulta lapsena kohtuuttomia. Minun piti olla täydellinen eikä se ole minun harhaista kuvitelmaani. Ihmiset, jotka eivät siedä omaa epätäydellisyyttään eivät siedä sitä toisissakaan ihmisissä. Minä sain usein kuulla olevani laiska, kun en vaihtanut kissanhiekkaa enkä tehnyt kotitöitä ilman muistutusta. En muistanut. Sain usein kuulla, että kissa lähtee, jos en hoida sitä paremmin! Vuosia olen kantanut syyllisyyttä siitä, että hoidin kissani huonosti. Huonosti kävi tietysti kissalle. Se kuoli virtsatietukokseen, koska en vienyt sitä eläinlääkäriin. Aikuisena vasta olen ymmärtänyt, että äitini toimi väärin pistäessään vastuun kissasta lapselle. Aikuisena olen myös tajunnut, että lapsilla on oikeasti huono keskittymiskyky ja asiat oikeasti unohtuvat. En minä tietenkään ollut sen laiskempi kuin toisetkaan. Olisi auttanut, jos minulla olisi ollut kirjoitettuna ylös johonkin tehtävät asiat. Minulla on hyvä näkömuisti, mutta onneton kuulomuisti.
Kaikesta tiedostani ja ymmärryksestäni huolimatta en pääse irti syyllisyydestä. Kissani kuolema on koko tähänastisen elämäni traumaattisin kokemus. Petin rakkaimman ystäväni! Petin oikeastaan itseni. Se kissa oli ainoa, jonka tunsin huomaavan olemassaoloni. Tarvitsin sitä niin kipeästi! Toisaalta olisin tarvinnut vanhempia auttamaan minua. Olin niin yksinäinen.
Kukaan ei lohduttanut minua kissan kuoleman jälkeen. Jouduin kaivamaan itse sille haudan jäiseen maahan. Suren mummolan purkamista siksi, että se hauta on siellä!!!!
Antaisin mitä vain, jos voisin kuolemani jälkeen tavata pilven reunalla tuon kissani jälleen. Antaisin mitä vain siitä, että se purisi minua nenään, kuten sillä oli tapana tehdä, kun rutistin sitä liian lujaa.
Minä en yritä olla täydellinen. Minä yritän parhaani. Usein se riittää melkoisen pitkälle. Kuten vaikka ensimmäisellä yrityksellä eläinlääkikseen. Silti ihmiset moittivat minua säälimättä, kun mokaan.  Koko yläasteen ajan sain kuulla virnuiluja ”vain 10 miinuksesta”. Kyllähän se toisten ihmisten kateutta on, mutta ei se tee pilkasta yhtään mukavampaa. Epäonnistuminen johtaa hylkäämiseen. Ne koirapuistossa olleet ihmiset eivät puhuneet minulle sanaakaan. Olin ilmaa, koska koirani eivät käyttäytyneet kauniisti. Joudun kerta toisensa jälkeen porukasta ulos. Haluaisin niin kovasti kuulua johonkin, kerrankin!
Toiset ihmiset tietävät minut muutaman lauseen perusteella paremmin kuin minä itseni. Se nyt on lähinnä huvittavaa. Tämän enempää ihminen ei voisi olla jalat maassa, mikä sinänsä on täysin ymmärrettävää. Olenhan joutunut lapsesta asti pitämään huolen itsestäni. Tänään muistin juuri kuinka kärsin jännetupentulehduksesta ranteessa koko yläasteen. Ei kukaan välittänyt siitäkään. Neuloin itselleni ranteeseen lämmittimen helpottamaan oloani. Kylmä olisi kai auttanut enemmän, mutta en tiennyt sitä.
Minulla ei ole koko masennuksen aikana ollut mahdollisuutta vain olla sängyn pohjalla. Hyvä niin. Toisaalta ehkä pohjalla olisi kannattanut käydä. Eipä minua kukaan kyllä olisi kiskonut sieltä pois. Olen pitänyt itseni liikkeessä väkisin.
Eräs ihminen sanoi minulle kerran, että minulta ei kukaan tule viemään elämässä ”mattoa alta”. Hän taisi olla oikeassa. Minä olen aivan järjettömän vahva omalla tavallani. Minä pohdin elämääni avoimesti, mikä pelottaa suorastaan huvittavan paljon joitain ihmisiä. Siksihän minut mielisairaalaankin kerran vietiin pakolla. Tavallinen masennuspotilas ei kerro hoitajalle, miltä tuntuu olla masentunut. Esko on tyypillinen esimerkki masentuneesta. Hän ei kertonut hoitajalle oikeastaan mitään ja minulle sanoi, että oli turha käynti. Monet hoitajat ovat erehtyneet luulemaan minun avoimuuttani todella pahaksi oloksi, joka pitää tukahduttaa ja puuduttaa lääkkeillä. Ihan turhaa! Tämä näkökulma on auttanut minua kovasti.
Ihmiset pelkäävät tuskaa ja vihaa. Eihän se kivaa ole, mutta minä uskon että se maksaa vaivan. Itku puhdistaa ja parantaa.
Se kissa… tänään kävi mielessä, että se on kaiken takana ja avain. Saattaisin jopa parantua, jos pääsisin irti syyllisyydestä. Viis minä siitä, miten surkeat vanhemmat minulla on! Viis minä siitä, että Reijo raiskasi minua! Kissani on minulle kaikki kaikessa!!!!
Moni ihminen kuvittelee voivansa neuvoa toista ihmistä elämään elämäänsä. Minä olen aina kuunnellut vain kissani neuvoja. Ne oikeasti tietävät. Sanokaa minua hulluksi noita-akaksi, mutta ne tietävät.