Väsyttää, pelottaa, jännittää. Tuli kutsu haastatteluun ensi maanantaina työkkäriin. Hain yrittäjätutkintokoulutukseen. Hullua. En minä jaksa sellaista nyt. Toisaalta taas haluaisin tehdä jotain. Olen niin väsynyt kotona oloon. Tunnen itseni niin syrjäytyneeksi. Pelkään, että tämä kotona olo hankaloittaa paranemistani. Toisaalta minua ihan oikeasti väsyttää. Meneekö minulta taas usko itseeni ja kykyihini, jos pääsen koulutukseen ja joudun jättämään sen kesken? Todennäköisesti. Miksi minun pitää olla näin jääräpäinen ja malttamaton? Minunhan piti lopettaa pinnistely ja rentoutua. Tämä päättämättömyys saa minut ahdistumaan. Toisaalta koulutus ja uudet kuviot voisi piristää... Kääk!!!!