Menin sitten elämäni ensimmäistä kertaa poimimaan sieniä. Varustauduin kahdella sienikirjalla. Aluksi en meinannut löytää oikein mitään tunnistettavia sieniä. Lopulta päädyin metsäautotien varrelle ja aloin löytää vanhoja tatteja,ilmeisesti herkkutatteja. Tien varrella oli paljon muitakin tattilajeja, löysin joitakin keruukunnossakin olevia. Sitten en vain tiennyt enää, missä olin. Lähdin seuraamaan tietä ja päädyinkin isommalle tielle. Luulin olevani menossa autolle kunnes tulin tutulle risteykselle. Siitä olisi lyhyempi matka kotiin kuin autolle. Olin siinä vaiheessa jo aivan puhki mutta eihän siinä voinut kuin lähteä kulkemaan. Matka autolle ei sittenkään ollut niin pitkä kuin luulin. Tarkistin matkamittarista, että kotiin oli 2,2 km ja autolle 2 km, joten autolle oli sittenkin ollut lyhyempi matka.

Nyt olisi jääkaapissa voitattia ja punikkitattia ja ne kai pitäisi vielä valmistaa syötävään kuntoon. Teen luultavasti jotain munakasta niistä. Kun vain uskaltaisin syödä ne. En ole koskaan oikein oppinut syömään sieniä.