Voi pettymys! Eilisen hyvän fiiliksen perusteella olin aivan varma, että nukun hyvin. Iltapäivällä unetti jo kovasti ja taistelin itseäni vastaan, jotta en kävisi päiväunille. Ei se mitään auttanut! Armotonta pyörimistä sängyssä ja keskellä yötäkin vielä heräsin. Herätyskellon soidessa oli olo kuin haudasta ylösnousseella. Armoa! 

Onko nyt käymässä niin, että kun olo paranee, niin vanhoja ahdistuksen lähteitä nousee pintaan ja estää nukkumisen? Epäreilua!!!! En edes nähnyt mitään kauheita unia yöllä. Itse asiassa näin unta, jossa olin vieraiden ihmisten seurassa kai jotain talkoilemassa. En ollut edes koulussa, jossa yleensä olen unissani. Ihan kuin olisin päässyt eteenpäin siinä mielessä. 

Sitten pitää täällä koulussa kuunnella, kuinka terveet ihmiset valittavat, että on vaikea nousta ylös sängystä aamulla! Ettäs kehtaavat valittaa, kun eivät tiedä yhtään mitä on väsymys!!!