Vuosi tuli lisää mittariin ja eilen tuli lisää viisauttakin. Nuorena en päässyt hölmöilemään, kun istuin nenä kiinni kirjoissa. Hölmöilen sitten varttuneemmaalla iällä. Ikävää tässä on tietysti se, että seuraukset on isommat. Tulen kanssa pitää olla varovainen. Oikeasti.

Muisti alkaa pikku hiljaa toimia. Se, mistä minun on pitänyt kirjoittaa oli Pepin vuosipäivä. Se tuli luokseni viime vuonna vappuaattoiltana. Se oli karkuteillä ja änkesi sisälle luokseni. Se oli niin tohkeissaan, ettei huomannnut Miinaa. Juoksi vain ympäri taloa monta kertaa. Lopulta se rauhoittui ja joi tarjoamaani vettä. Sitten työnsin sen pihalle, että menisi kotiin. Ei mennyt. Seuraavana aamuna se nousi autoni vierestä. Pari viikkoa meni sen kotia etsiessä. Lopulta Peppi kuitenkin jäi minulle. Edellinen omistaja ei suostunut maksamaan minulle koiran löytö- ja hoitopalkkiota! Ei sellainen omistaja ansaitse koiraa, jolla ei ole varaa maksaa yllättäviä lisäkuluja.

Tänä aamuna Pepillä oli kova hätä ja veinkin molemmat koirat tarhaan. Sitten jatkoin köllöttelyä sängyssä ja Miina tuli pitämään minulle seuraa. Parempaa synttäriaamua en olisi voinut toivoakaan!