Sunnuntaina oli koiranäyttelyreissu ja eilen terveystarkastukset Roopelle. Siis silmät, lonkat ja kyynärpäät tutkittiin. Eilen kotimatkalla iski valtava väsymys. Mieliala laski aivan pohjalukemiin. Roopen silmät olivat muuten terveet, mutta toisessa oli ppm, joka on sikiöaikainen jäänne. Ei siis haittaa näköä tai mitään muutakaan. Kyynärpäät olivat terveen näköiset. Sen sijaan lonkat ei olleet aivan niin hyvät. Lonkkamaljat olisivat saaneet olla vähän syvemmät ja toisella puolella oli vähän röpelöä eli nivelrikkomuutosta. Harmittaa kovasti! Roopen lähisukulaiset kun on niin terveet kaikki! Sinänsä siis ihan todennäköistä, että kaikilla ei voi olla yhtä ihanasti asiat.

Eilen Roope oli nukutuksen jäljiltä yhtä reipas kuin minä. Tänään se taas on ollut kovasti hellyydenkipeä. Jotenkin piti yrittää teeskennellä iloisempaa. Onneksi Miinalle ei tarvi teeskennellä. Sille riittää, että saa olla sylissä.

Olisi paljon tekemistä pihalla, mutta mikään ei huvita. Juokseminenkin on jäänyt. Ei huvita mikään. Kohta on kulunut kuukausi siitä, kun pyysin psykiatrille uutta aikaa. Ei mun tarvi näkojään yrittää parantua, kun ei mulle hoitoakaan järjesty. Ollaan sitten luusereita. Ihan sama.