Olin Pepistä vähän huolissani, kun se viime vuonna säikkyi raketteja. Käytiin siis pikalenkillä illalla. Pauke alkoi kuitenkin sen aikana naapurista. Peppi pärjäsi ihan hyvin ihmeekseni. Se vain tuli lähemmäs minua hakemaan turvaa. Pihalle kun päästiin tuli raketti ihan meidän lähelle. Minäkin säpsähdin. Roope jäi tuijottamaan taivaalle... Sitten välähti seuraava! Roopelle tuli hätä! Kääk! Kyllä manasin naapurit helvettiin! Ainut koiratalo kilometrin säteellä ja meille päin pitää ampua! Mikä vika pellossa on? Peppi ei ollut tuosta taas moksiskaan kun se ei katellut taivaalle.. Oli vain minun lähellä.

Sisällä Peppi oli ihan huoleton ja Roope surkeana. Katteli muutaman kerran kattoonkin ettei vaan sisälläkin välky... Ruoka ei maistunut eikä luukaan. Minä yritin kaikkeni ollakseni oikein reipas ja pirteä. Parin tunnin päästä Roope vasta reipastui. Sitten kyllä meni iltapissakäynti ihan moitteettomasti! Ei paukkunut liian lähellä. Ilmeisesti selvittiin kuitenkin säikähdyksellä eikä Roopesta sen kummemmin tullut paukkuarkaa. Onneksi!

Aamusta näin jotain painajaisentynkää. Minut aiottiin viedä psykiatriseen sairaalaan! Juoksin karkuun ja meno oli vaivalloista. Etenin mutta tosi hitaasti... Huh! Harvinaista, että näen minkäänlaista painajaista.

Eilen kokeiltiin rekiajelua koirien kanssa... Roope heitti ihan känkkäränkäksi alun. Rekikään ei ollut ihan niin helposti ohjattava... Tänään kokeilin uudelleen. Alku oli taas ihan sähellystä. Roope halusi juosta innolla, mutta ilmeisesti paino perässä tympäisi sitä ja se alkoi Peppiä kiusata. Minä rauhoittelin tilannetta ja sitten päästiinkin eteenpäin! Olisin kilometrin jälkeen kääntynyt tyytyväisenä takaisin, mutta koirat oli eri mieltä! Kun mennään, niin mennään! Toisen kilometrin jälkeen pakotin koirat takaisin, mutta Roopehan ei suostunut vähään aikaan etenemään ilman että olin vierellä. Peppi yllätti minut tässä vaiheessa! Se veti yksin rekeä sillä aikaa kun minä kannustin Roopea!

Taitaa noista höpösistä valjakko tulla, kunhan vain harjotellaan ja Roope tottuu tilanteeseen. Peppi on juuri niin yksinkertainen että sille reki ja potkupyörä taitaa olla ihan sama! Roope taas on ihastunut potkupyörään mutta reki on tylsä... Tyytyväinen olen myös itseeni, koska en menettänyt hermojani kertaakaan! Tarkoitushan ei ole tiukkapipoinen eteneminen vaan hauskanpito!