Lyhyt versio: mä oon uskollinen miehelle, joka ei välitä musta pätkääkään. En vain kykene edes koskemaan toiseen mieheen, kun mulla on vain yhtä kohtaan tunteita. Eipä ole tarvinnut tuota aikaisemmin kokea. Tosin olen aina epäillyt, että olen juuri noin äärimmäisen uskollinen.

Pidempi versio: Esko tuli eilen käymään. Olin lenkillä koirien kanssa ja hän ajoi mun luo tiellä. Ärsyttävää, kun Peppi tunnisti sen auton kauan ennen minua. Itse asiassa Esko ajoi mun vierelle ja luulin, että se on joku tienkyselijä ja painelin vain eteenpäin. Esko kävi kääntymässä ja vasta kun näin ikkunasta hänet, niin tajusin, mitä Peppi hilluu. Aloitin aivan kauhean rähjäämisen, mutta Esko oli selvästi varautunut siihen eikä mennyt lukkoon. Siitä hyvästä päästin hänet sisälle. Ei Esko nyt suoraan kai yrittänyt lähennellä, mutta kun hän kumartui lähemmäs, niin juoksin äkkiä toiseen päähän huonetta. Oli täysin mahdotonta mennä edes syliin, vaikka olo oli sellainen, että halaus olisi ollut paikallaan. Esko tuntuu enää joltain vanhalta tutulta. Itse asiassa kirjaimellisesti vanhalta. Enempi isälliseltä mieheltä. Esko kävi tuputtamassa apuaan ja halusi tietää, mitä minulle kuuluu. Tietäähän hän, että mulla ei oo täällä ketään. Liiankin hyvin tietää. Lisäksi Esko kehui, että hän on oppinut minulta ihmisenä olosta. Olen kuulemma ainut ihminen, joka on häntä puolustanut. Ei paljoa lohduttanut. Kukahan joskus puolustaisi minua? En minä jää odottamaan sellaista ihmettä. Minä olen oppinut kissoilta, että itse se oma häntä pitää nostaa! 

Painoni oli pudonnut taas. Enää vajaa kilo olisi jäljellä masennuskiloja. Ruoka ei vain maistu. Taitaa mun masennus olla menossa toiseen ääripäähän. Ensin paino nousi ja nyt se laskee. Hitaasti, mutta vakaasti. Huolestuttaa.

En oo muuten elämäni aikana kovin monta kertaa ihastunut vastakkaiseen sukupuoleen. Korkeintaan yhden käden sormilla voi ne kerrat laskea. Sekin mua huolestuttaa. Mä oon todennäköisesti kiinni tässä toivottomassa rakkaudessa monta vuotta! Eikä uusi ihastuminen muuta asiaa edes parempaan. Sekin tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan yhtä etäinen ja kylmä ihminen.... Mun ainut toivo saada hyvä parisuhde olisi, että joku ihastuu muhun. Joku, johon en tunne yhtään vetoa. Joku, jonka kanssa rakentaisin suhdetta järkisyistä. Se olisikin ihan uutta mun elämässä. Toisaalta mun pitää myös varoa, etten tunne sitä ihmistä kohtaan vastenmielisyyttä tai voin olla vaarassa toistaa Reijon kanssa tapahtuneen. Joutavaa pohdintaahan tämä toisaalta on, koska kukaan ei tule mua kotoa hakemaan!