Kai se olisi hyvä tehdä jonkinlainen yhteenveto tästä vuodesta näin uuden vuoden kynnyksellä.

Olen jättänyt kaikki lääkkeet pois. Pärjään ilman kipulääkkeitä tai masennuslääkkeitä. Päihitin psykosomaattiset säryt! Se oli iso voitto!

Suoritin uuden tutkinnon, vaikka aamulla herääminen olikin rankkaa. Saan siitä hyvästä koulutusrahastosta stipendinkin. Sain eilen tietää, että hakemukseni hyväksyttiin. Hauskaa, vaikka vähän pöljää.

On tämä minun masennukseni jonkin verran lieventynyt, ainakin vakavasta keskivakavaan. Edistystä sekin on. Jotenkin silti tuntuu, että tulevana vuonna en pääse vielä terveen kirjoihin. Se lannistaa. Matka on sairaan pitkä ja enimmäkseen yksinäinen. Kurjaa on sekin, että yksinäisyyden tunteet on alkaneet herätä. Se voi viedä mukanaan aika synkkiin tunnelmiin. Siksikin on kai turha odottaa mitään kovin dramaattista muutosta parempaan vielä pitkään aikaan. Kaksi askelta eteen, yksi taakse. Ei oikeastaan mennyt edes niin hyvin tämä vuosi. Ehkä puolikkaan askeleen verran eteenpäin pääsin.

Taisin juuri heittäytyä taas pessimistisiin tunnelmiin. Kun ei odota mitään, niin ei tarvi pettyä! Uudenvuodenlupauksia en ainakaan tee.