Näin eilen ikkunasta räkätinpoikasen ja lähdin Pepin kanssa ulos. Peppi sai sen hienosti hengiltä ja huomasi sitten toisenkin poikasen, jonka otti myös hengiltä. Olen aika kamala ja inhottava jonkun mielestä, mutta noita räkättejä on ihan liikaa tässä. Ne paskantavat kaikkialle ja niillä on ruma ääni. Kunnon harvennus jättää toivottavasti eloon vain ne yksilöt, jotka ovat varovaisempia ja pesivät mielummin kauemmas pihoista ja ihmisistä.

Iltalenkillä Peppi löysi vielä kolmannenkin poikasen, jonka tappoi. Sitten löysin yhden poikasen kuolleena koirien kahluualtaasta. Eilen menetti siis neljä räkättiä henkensä. Tänä aamuna lenkillä Peppi tappoi vielä yhden. Viime kesänä Peppi tappoi suunnilleen saman verran enkä silloin usuttanut ollenkaan. Ne vain tulivat Peppiä kohti, kun se oli juoksuhihnassa pihalla!

Hauskinta tässä on se, miten innostunut Pepistä on tullut. Se on kävellyt tähän asti suorastaan vaisusti. Nyt se poukkoili ojien ja tien välillä ja etsi innoissaan lisää tapettavaa. Sillä oli tosi hauskaa!

Minä olen itse ollut poikkeuksellisen väsynyt. Eilen tein pitkän iltalenkin koirien kanssa ja se vähän auttoi. Tänään en taas meinannut sitten päästä sängystä ylös. Tai pääsin ja vein koirat tarhaan ja sitten kaaduin takaisin sänkyyn. Huh. Hirveä pöhnä olo.