Tänään sattuu ja tapahtuu näköjään aina vain uudelleen ja uudelleen hyviä juttuja! Aloitetaanpa viimeisimmistä: joulukaktuksessa on nuppuja. Se kukki jouluna ja nyt aikoo taas kukkia! Kaupassa oli siikafileitä. Niitä en ole meidän kaupasta löytänyt aiemmin koskaan. Otin kaksi pakettia, toinen meni pakkaseen. Oli muuten hyvää! Niin ja onhan se halvempaa kuin kuha.

Ennen näitä kävin koirien kanssa rekilenkillä. Siellä oli auki sellainen metsälenkki, jota olin haaveillut itse aukaista, kun sitä kautta voi tehdä lenkin. Ei siis tarvi kääntyä ympäri. Osa reitistä lopussa oli kyllä auraamatta, mutta vanhaa kelkanjälkeä pystyi hyvin menemään. Sillä osuudella oli uusia hirvenjälkiä. Koirat tutkivat niitä hetken ja sitten ne lähtivät juoksemaan. Siis ne jättivät jäljet oma-aloitteisesti! En komentanut niitä mitenkään. Myöhemmin mietin, että ehkä ne leikkivät ajavansa hirveä takaa...

Myöhemmin lenkillä koirat olisivat halunneet kääntyä silti ympäri, jotta lenkki kestäisi kauemmin. Kyllä ne nauttii noista vetolenkeistä!

Kotona kirjoitin tietysti tuosta rekilenkistä facebookiin ja eikös lopulta ihastuskin tykännyt siitä! Mä olin aivan onnessani ja tein vielä niin hurjan jutun, että laitoin hänelle chattiin kiitoksen mun päivän piristämisestä. Siihen en saanut vastausta, mikä ei hämmästyttänyt ollenkaan. Enempi olisin hämmästynyt, jos olisin vastauksen saanut. Halusin vain haastaa itseni uskaltamaan jotain uutta. Lisäksi saa se mies vähän vihjettä siitä, että mun huomioisella on vaikutusta...